Järkeviä investointeja

Siinä vaiheessa, kun tilan maatalouskoneiden keski-ikä lähentelee isännän ikää, lienee paikallaan miettiä uusia investointeja konekalustoon. Vanhoissa koneissa on hyvät puolensa, kun vielä löytää osaavan korjaajan siihen, mitä ei itse pysty hoitamaan, mutta kehitys menee kuitenkin aina eteenpäin ja sitä on seurattava.

Aloin muistella, mitä koulussa puhuttiin investoinneista. Koulun sijaitessa Pohjanmaalla oli paikallaan muistuttaa oppilaita siitä, että naapurin perässä ei kannata lähteä kilpavarustelemaan isoimman koneen tittelistä. Koneen kokonaiskustannukset vuodessa kannatti myös selvittää alkaen sen todellisista käyttötunneista. Tätä laskiessa oli eräs oppilas kuulemma laittanut myyntiin juuri ostamansa koneen, kun huomasi, kuinka kallista sen pito oli verraten siihen, että teettäisi työn ulkopuolisella.

Investoinnista tulee järkevä silloin, kun sille on todellista käyttöä. Parhaimmillaan koneelle tulee työtunteja ympäri vuoden ja sen hankinta nopeuttaa ja tehostaa työntekoa jättäen aikaa muuhun ja parantaen työn kannattavuutta. Koneen sopivuus tilalle on hyvin yksilöllinen asia, jota tulee punnita aina tilan omista lähtökohdista. Näitä voivat olla tilan koko, tuotantosuunta, vakavaraisuus, riskin sietokyky, uuden koneen sovittaminen jo olemassa oleviin jne. Käytännössä samanlaisia koneita on paljon, joten ensimmäiseen hyvää ei kannata tyytyä vaan selvittää kaikki mahdolliset sopivat koneet ja tämän jälkeen alkaa punnita näistä sitä parasta.

Maatalouden investoinnit ovat yleensä hyvin pitkäaikaisia ja niiden tulevaisuutta kymmenen vuoden päähänkin kannattaa miettiä. Onko kone käyttökelpoinen myös silloin, jos tilan tilanne muuttuu? Onko se niin laadukas, että se kestää? Entä huollot, jos niitä ei voi tehdä itse niin, missä on lähin ja mitä se maksaa? Kun kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin on saatu vastaus, on aika avata kassakaappi ja allekirjoittaa sopimus.