Vanhoissa vara parempi

Kuvassa keltaisia krookuksia
Ennen krookukset olivat jo näin pitkällä huhtikuussa, toisin on nykyään...

Maalla hyvin usein eri sukupolvet asuvat lähekkäin tai jopa saman katon alla. Tällöin pitkä pinna ja toisten kunnioittaminen ja huomioon ottaminen tulee ihan pakosta tutuksi. Apua tarvitaan puolin ja toisin. Vanhemman sukupolven seurassa tutustuu myös siihen, miltä se oma tulevaisuus näyttää ja kuulostaa.

Vanhemmista on hyötyä silloin, kun ikä ei vielä riitä ajokorttiin. Maaseudulla nuorison tuleekin olla hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa, mikäli haluaa päästä kaupungin harrastuksiin tai rientoihin. Kaupungissa asuvalle lähiliikenne ja yöbussit ovat arkea, niillä pääsee minne vain ja mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Maalla tällaisia palveluja ei ole tarjolla vaan varmin keino päästä pois kotoa ja takaisin kotiin on palkata itselleen ajokuntoinen ja -taitoinen kuski, maksaa suolainen hinta taksikyydistä tai turvautua vanhempien apuun. Edullisimmalla pääsee viimeisessä vaihtoehdossa.

Vanhemmasta sukupolvesta on apua myös silloin, kun pitäisi tuntea kylän ihmisiä. He muistava jokaisen talon nykyisen ja edellisen asukkaan ja vielä talon nimen, mikäli se ei ole sama kuin asujien sukunimi, mikä ei ole ollenkaan harvinaista maalla. Informaatio tulva on yleensä valtava, joten muutama tarkentava kysymys on enemmän kuin paikallaan. Pieni varoituksen sana, naisista puhuttaessa kannattaa olla tarkkana sukunimien kanssa, onko se oma vai miehen sukunimi.

Vanhat ihmiset ovat myös hyvin ahkeria, kunhan homma on sellaista, mikä on heille mieluista. Polttopuiden teko ja niiden pieniminen sekä lumitöiden teko ovat erityisen mielekkäitä, samoin luonnon ilmiöiden ja naapureiden tarkkailu. Vanhojen ja nykyisten asioiden vertailu kuuluu myös lempitouhuihin, moni asia on muuttunut siitä kun ”EU:hun on menty”, vaikka asialla ei välttämättä ole edes tekemistä asian kanssa.