Maaseudun lähikaupat – ennen vanhaan

Ennen lähikauppoja oli maaseudulta lähes jokaiselle kilometrille. Valikoima näissä lähikaupoissa ei ollut kovin laaja, yhdessä myytiin korppuja tai munkkeja, toisessa jauhoja ja sokeria, eräässä siirtomaa – tavaraa eli kahvia ja teetä. Näiden kauppojen kokokaan ei antanut paljoa mahdollisuuksia valikoiman laajentamiseen, sillä ne sijaitsivat talojen eteisissä. Pienten kauppojen tarkoituksena oli tuoda hieman lisää rahaa taloon, silloin kun pärjääminen oli muutenkin hankalaa.

Eteiskauppojen aukioloajat eivät varmasti olleet niin säädeltyjä kuin nykyään, vaan tarpeen tullen lähetettiin yleensä joku lapsista kauppa-asioille. Munkkikauppa sijaitsi Korossa, sopivasti kirkonkylä reissun varrella. Korppukauppaa Havangankylässä piti eräs sokea mummo, jolle jotkut ilkeyksissään yrittivät maksaa napeilla oikeiden kolikkojen sijaan. Jauhoja, sokeria ja kahvia myytiin Perräisen pienessä eteisessä.

Osuuskuntien omistamat kaupat tulivat eteiskauppojen jälkeen. Joka kylän keskuksessa oli jokaiselle se oma kauppa; Osuuskauppa, Osuusliike tai yksityinen kauppa. Ja kaupassa käynti suoritettiin siinä liikkeessä, ”minne teurassonnit myytiin”. Hintaluokka ja tavarat olivat varmasti kaikissa lähes samat, mutta asiakaskunta taas aivan eri. Sotien aikana ja sen jälkeen elettiin pitkään säännöstelyn aikaa. Kaikissa perheissä oli omat ostokortit, joilla sai kaupasta ostaa vai tietyn määrän kutakin tuotetta viikossa. Kovat työmiehet jotka kulkivat talvisin mm. metsätöissä valtion metsissä saivat viikon työjakson lopuksi oman lisäpakkauksen, koska raskas työ vei enemmän energiaa.