Pikkujoulukuusi

Lapsena meillä sisaruksilla oli tapana tuoda ensimmäisenä adventtina tupaan pikkujoulukuusi. Pikkujoulukuusi oli oikeaa joulukuusta pienempi kuusi, jonka me lapset saimme hakea metsästä aivan kolmistaan. Oikean joulukuusen hakuun tarvittiin koko perhe, joulusovun säilyttämiseksi.

Itse oikeutetusti vanhin meistä sai johdattaa joukkoa ja vastata myös puun kaato tehtävästä käsisahalla. Yleensä pikkujoulukuusi löytyi kodin läheltä, sillä lapsuuden talvet olivat runsas lumisia ja kylmiä. Sen verran varmasti jo lapsena katsottiin kuusen paikkaa, että sen tuli olla myös metsätaloudellinen eli mielellään muiden kuusten ympäröimä. Kuusen tuli olla kaikkia miellyttävä, tasainen ja tuuhea.

Pikkujoulukuusen paikka tuvassa oli itse oikeutetusti sama kuin oikealla joulukuusella, sillä pikkujoulukuusi vietiin varsinaisen kuusen edeltä pois. Pikkujoulukuuseen oli lapsuuden jouluissa myös aivan omat koristeensa. Ne olivat niitä meidän lasten tekemiä tai saamia koristeita, jotka olivat pahvisessa keksirasiassa. Latvatähtikin oli itse tehty, valoja kuuseen ei tullut ja taisi oikeita kiiltäviä nauhojakin uupua, kuitenkin se oli meidän itse valitsema ja koristelema. Pikkujoulukuusen haku aloitti meidän lasten joulun vieton ja sen huipentuman, jouluaaton, odotuksen.