Vanhoja mittoja ja vaakoja

Vaikka metrijärjestelmä otettiin käyttöön jo ennen 1900-lukua, jotkut vanhat mittayksiköt elävät edelleen puheissa ja käytössä. Torilta perunoita ostettaessa, niitä ei välttämättä punnita vaan käytetään kappaa. Komean kalan paino taas saatetaan määrittää puntarilla.

Kapaksi kutsutaan puista neliön mallista laatikkoa. Kappoja oli yleensä kahta kokoa kahden ja neljän litran vetoisia. Alun perin kapalla mitattiin viljaa. Puulaatikon sisuksen tuli vetää juuri sille annettu litra määrä. Mitan tarkasti virallinen tarkastaja, jonka jälkeen astiaan lyötiin kruununleima vahvistamaan sen vetoisuus. Maalla käytössä oli myös nelikko. Nelikko tarkoitti myös puista laatikkoa, mutta tällä kertaa sen tilavuusmitta vaihteli kymmenen - neljänkymmenen litran välillä. Nelikossa säilytettiin yleensä silakoita suolassa. Maalla hyvinkin tavanomainen ruoka oli keitetyt perunat ja silakkanelikosta haetetut suolasilakat. Maidon vielä ollessa kaupoissa isoissa tonkissa, kauppias annosteli maidon pitkä vartisella litran mitalla asiakkaan omaan kannuun. Kerma taas annosteltiin pienemmällä puolen litran mitalla. Kangasta mitatessa oli käytössä puinen kyynärkeppi. Kyynärkepin pituus oli matka kyynärpäästä sormien päähän, mikä oli noin kuusikymmentä senttiä.

Asioiden painoa punnitessa käytettiin punnusvaaka tai puntaria. Yleensä pienempiä asioita punnittaessa käytettiin juuri punnusvaakaa, jossa oli kaksi tasoa, jotka liikkuivat suhteessa toisiinsa. Toiseen päähän laitettiin punnittava tavara ja toiseen niin paljon punnuksia kuin tavaran paino oli. Puntari oli sauvamainen käsivaaka, jonka toisessa päässä oli vastapaino ja toisessa koukku, johon punnittava asia ripustettiin. Puntarin keskellä oli liikkuva kahva, jota siirrettiin, kunnes puntari oli vaaka-asennossa. Punnittavan asian paino luettiin puntarin sauvassa olevasta luvusta, siitä kohtaa mihin käsikahva oli siirretty.