Tarkka ja ahkera miljonääri

Isosetäni Kaarlo eli Kalle oli sellainen persoona, jonka haluaisin tavata uudelleen nyt aikuisena. Kymmenvuotiaan mielestä tummatukkainen auringon lähes mustaksi paahtama käheä-ääninen vaari oli hieman pelottava. Kallen mökissä ei sähköjä ollut joten, kun syksy pimeällä sedällä kylässä käytiin, kynttilän valo pienen tuvan pöydällä ei kauheasti keinutuolin nurkkaan valaissut.

Kalle teki uransa metsätöitä eri työnantajille. Hän oli vanha kunnon metsuri. Kevätauringon alkaessa lämmittää, Kalle oli kulkenut ilman paitaa metsätöissä jo pitkään, mikä selitti ympäri vuoden pysyvän tumman rusketuksen. Työmaalla isosetä oli aina ensimmäisenä ja lähti viimeisenä. Mauri-myrskyn aikaan 80-luvun alussa Kalle oli metsurin töissä myrskyalueella. Tuulen alkaessa käymään rajummin, muut metsurit lähtivät metsästä, kehotellen myös Kallea tekemään samoin. Kallen töitä, ei hänen omien sanojensa mukaan, pieni tuuli haitannut. Ongelmia alkoi ilmetä vasta silloin, kun metsässä alkoi tuulen voimasta kaatua myös ns. leimaamattomia puita, eli niitä jotka tuli jättää pystyyn. Kallen oli siis lähdettävä metsästä vain, koska hän ei enää tiennyt, mikä puu olisi pitänyt kaataa.

Kalle oli myös hyvin tarkka mies, jopa oman terveytensä uhalla. Mannilassa käydessään hän osasi käyttää kestityksen hyväksi ja nosteli lautasella vähintään ”kaksikymmentäviisi” perunaa muiden ruokailijoiden kauhuksi. Saunomisessa Kalle oli perusteellinen. Vihta tuli käyttää loppuun niin, että vain tyhjät oksat jäivät jäljelle vihtomisen jälkeen. Kallen käynnin jälkeen saunassa olikin normaalia enemmän siivoamista.

Pitkä työura ja olemattomat menot mahdollistivat sen, että kuollessaan Kalle oli suvun ainoa ja ensimmäinen miljonääri. Poikamiehen perintö, kun sitten jaettiin yhdestoista sisaruksen kesken, ei siitä kovin suuri siivu kaikille tullut. Mutta hyvän esimerkin Kalle antoi jälkipolvelle tarkalla rahan käytöllään ja ahkeruudellaan.