Aikamatka kevääseen

Palataan ajassa taaksepäin, aina vuoteen 1999. Viimeinen vuosi 90-lukua oli menossa. Joulukuun viimeisenä päivänä vuosituhat tulisi vaihtumaan, sitä mitä sen jälkeen toisella vuosi tuhannella tulisi tapahtumaan, ei tiennyt kukaan. Sekoaisivatko tietokoneet, millaiset olisivat sosiaaliturvatunnukset uudella vuosituhannella vai tulisiko maailmanloppu niin kuin muinoin ennustettiin. Nämä asiat eivät olleet mielessä Mannilassa, kun vapunpäivä valkeni pilvisenä ja kylmänä.

Jäät olivat lähteneet Pirttijärvestä viikko sitten ja huhtikuussa oltiin nautittu lähes parinkymmenen asteen lämpötiloista. Kevät teki tuloaan rytinällä. Ensimmäiset muuttolinnut saapuivat lämmön saattelemina Mannilan pelloille odottelemaan aikaista kevättä. Talven sahaukset olivat vielä kesken, kun olisi jo tarvinnut alkaa ajatella toukotöitä.

Toukokuun alussa tilanne kuitenkin muuttui, kevät otti takapakkia. Päivät olivat viileitä ja puolipilvisiä, yöt pakkasella. Äitienpäivänä ei ollut perinteisiä valkovuokkoja, mitä poimia äidin aamupalatarjottimelle. Linnut lauloivat räntäsateessa. Reilut yöpakkaset jatkuivat toukokuun puoleen väliin. Hyvä hermoinen Mannilan isäntäkin alkoivat huolestua, kun routa ei alkanut sulaa. Koska ihmeessä sinne pellolle oikein pääsee tänä vuonna?

Toukokuun lopun viikot toivat helpotuksen huoleen ja kesän tullessaan. Aurinko paistoi ja lämpötila nousi viikon aikana nopeasti helle lämpötiloihin. Kylvötöihin päästiin vihdoin, kaksi viikkoa myöhässä normaalista aikataulusta. Kesä oli tullut! Haasteellisesta keväästä huolimatta sinäkin vuonna saatiin kelpo sato.