Tarinoita Kuuselasta

Mannilan mummu on kotoisin Kuuselasta, jonka pihapiiristä on jäljellä sauna ja aitta sekä parhaimmat talviomenat tekevät omenapuut ja upeasta tuoksuva violetti sireeni. Talon päärakennus paloi 70-luvun puolivälin tietämillä. Palo sai alkunsa rajusta äkkiä nousseesta ukonilmasta, kun salama iski talon sähköihin. Palo sai kyteä rauhassa, sillä hiekkatiellä ei silloin ollut liikettä eikä talossa vakituisia asukkaita. Kun ohikulkija huomasi palon ja hälytti apua ei talon hyväksi ollut tehtävissä enää mitään, vaikka sitä yritettiin sammuttaa. Lähes ainoa mitä talosta jäi jäljelle, oli raunioista löytyneet jo kulmista hiiltyneet vanhat valokuvat.

Kuuselaa isännöinyt isovaariini oli kylän kuuluisin aamuvirkku. Isovaarini aina leikkisästi moitti isomummua, että lehmiksi maataan, kun hän meni navettaan vasta seitsemältä. Siihen mennessä Jussi-vaari kun oli ehtinyt jo olla useamman tunnin hereillä ja hoitaa peltotöitä. Isovaarillani oli tapana mennä aikaisin illasta nukkumaan, joten aikainen ylösnousu oli ihan ymmärrettävää. Kerran vaarin vävy päätti tehdä appivaarille kepposen. Seuraavan päivän ohjelmassa vaarilla oli kuivaheinän niitto viikatteella, niin vävy päätti käydä niittämässä pellon salaa vaarilta yöllä. Oli siinä vaarilla ihmettelemistä, kun vävy tuli viikate olalla pellolta työn tehneenä, kun hän vasta oli menossa. Isovaari oli myös kova saunomaan. Kerran vaari otti niin kovat löylyt savusaunassa, että ei meinannut enää löytää oikeaa suuntaa kotiin. Suuntavaiston katoamiseen saattoi vaikuttaa myös vaarin tapa laittaa räppänät ja pellit jo hyvissä ajoin kiinni saunaa lämmitettäessä, ettei lämpö häviäisi, jolloin saunaan saattoi muodostua häkää, mitä kovien löylyjen ohella sekoitti pään.

Kuuselan emäntä, isomummuni, oli taitava käsistään. Mummu oli kylän taitavin ompelija ja ensimmäisiä muotisuunnittelijoita, kun hän pyöräilevälle opettaja-neidille kehitti hameesta housuhameen pyöräilyä helpottamaan. Mummu ompeli miehille paidat ja lapsille nutut. Vanhoista vaatteista hän osasi hyödyntää vielä käyttökelpoiset osat ja luoda niistä uutta. Ompelijan tuloistaan hän sitten lainasi rahaa tarvitseville ja oli näin myös kylän ensimmäinen pankki. Lainaa sai Tyyne-mummulta niin pilsneriin, kun junalippuihin Vaskuun asemalta Tampereelle tai jopa Helsinkiin asti. Hyvin kiitettävästi lainat myös maksettiin takaisin, sillä pian olisi voinut olla niin, että seuraavalla kertaa lainaa ei olisi enää tullut.