Talvisia sananlaskuja ja ennustuksia Mannilassa

Ei liene liioiteltua sanoa, että Suomi on sananlaskujen luvattu maa. Ei taida olla yhtäkään tapahtumaa, johon ei sopisi jokin sananlasku tai vanhan kansan suussa kulkenut sananparsi. Mannilassakin useat sananlaskut ja vanhan kansan ennustukset ovat edelleen käytössä. Nämä ennustukset ja sananparret ovat niitä mitä Mannilassa asuneet ovat käyttäneet ja tarkkailleet.

Talvisista karmutuulista eli kovista tuulenpuuskista, jotka heiluttivat puiden oksia, irrottaen havupuiden havuja ja lehtipuiden kuivia oksia, ennustettiin jäiden lähtöä. Yleensä karmutuulia oli kolme, joista viimeinen määräsi jäiden lähtöpäivä, eli milloin järvi oli kokonaan sula, yhdeksän viikon päähän. Ensimmäinen karmutuuli tuli yleensä tammikuussa talvimyrskyn aikaan. Jäiden lähdön määräävä tuuli tuli yleensä helmikuun lopusta tai maaliskuun alussa. Jolloin jäiden lähtö ajoittui ihan loogiseen kohtaan eli lähelle vappua, toukokuun alkuun. Mummuni pitää edelleen silmällä kovia tuulenpuuskia, sillä aivan kaikkia tuulisia päiviä ei voi laittaa karmutuuleksi vaan oksia ja neulasia tulee olla irronnut juuri se oikea määrä, jonka vain mummuni osaa määrittää.

Toinen alku vuoden säähän liittyvä ennustus tehtiin uuden vuoden suojasta. Ensimmäisen kerran uuden vuoden puolella, kun lämpötila nousi nollan yläpuolelle, laskettiin rukiin leikkuuaika eli milloin ruis oli syksyllä kypsää ja valmista korjattavaksi. Karmutuulista laskettiin viikkoja, uuden vuoden suojasta lasketaan kuukausia, yhdeksän kuukauden päästä uuden vuoden suojasta ruis olisi valmista leikattavaksi.

Talveen liittyvä sananparsi, mitä Mannilassakin usein käytetään, on yleisesti tunnettu tosin hieman erilaisin sanakääntein, mutta tarkoittaen kuitenkin samaa asiaa. Talven puoliväliksi on sanottu Henrikin ja Heikin nimipäivää tammikuun lopulla. ”Henrikki, Heikki talven selkä poikki.” Henrikkinä myös karhu kääntää kylkeään pesässään, mikä viittasi karhun talviunen puolivälin ylittyneen. Henrikin ja Heikin päivään liittyi myös toisenlainen sääennustus. ”Jos Henrikkinä on lauhaa, niin Paavalina paukkuu.” Mikä taas viittasi siihen, että jos Henrikin päivänä oli hyvin vähän pakkasta niin reilun viikon päästä Paavalin päivänä sitten oli kunnolla pakkaset.