Vaarien talven työt

Entisaikaan Mannilassa talvet kuluivat metsätöissä puunajossa joko omaan käyttöön tai myyntiin. Lähes kaikki suvunmiehet ovat tehneet elinkeinokseen talvella metsurin hommia. Isovaarini aikaan metsätyöt hoidettiin sahan ja miesvoiman avulla. Tukit ajettiin hevosella ja reellä metsää pitkin suorinta reittiä lähimmälle juna-asemalle Vaskuulle, josta tukit lähtivät junan matkassa rannikolle Poriin.

Mummun kanssa vaari kävi traktorilla kaukaisimmilla metsäpalstoilla puiden haussa. Lyhyen talvipäivän valoisana aikana ehdittiin hakea kaksi kuormallista kaksi metristä koivun rankaa kotiin asti. Pakkaset silloin ennen tuntuivat olevan aivan eriluokkaa kuin nykyään, ehkä jopa ihmisten kylmän sietokyky oli aivan toisenlainen. Mummuni näet muistelee näitä puiden hakureissuja lämmöllä ja kehuu, että yhtään ei kylmä reissuilla ollut, vaikka pakkasta oli lähes poikkeuksetta miinus kolmekymmentä. Luulen, että tarkenemista paransi, siinä kuin nuoruus ja muistojen kultaus niin, se että jokaisen ojan kohdalla kuulemma piti purkaa kuormasta ojan pohjalle sillaksi muutama ranka, jotta päästiin yli.

Talvisaikaan Mannilassa haettiin toimeentuloa myös lumenaurauksesta ja soran ajosta, sillä vaarini työskenteli niin sanottuna tiemestarina kylätiellä ja hoiti tienkunnossapidon. Kesällä lanauksen eli tien pinnan tasauksen ja talvisin lumen aurauksen. Usean kerran olen kuullut puhuttavan siitä, kuinka vaarini laittoi kovina pakkasaamuina traktorin nokan alle tynnyriin tulikuumia hiiliä, jotta traktori saatiin lämpöiseksi ja käyntiin. Ennenhän ei ollut vastaavia lämmityslaitteita traktoreissa ja autoissa kuin nykyään, joten jouduttiin käyttämään erikoisempia konsteja.