Joulu Mannilassa ennen vanhaan
Ennen vanhaan Mannilassa niin kuin muissakin maalaistaloissa oli tapana koristaa koti joulua varten. Joulun perinteisiin kuului havumaton teko tuvan rappusten eteen. Matto oli tehty kuusenhavuista asettamalla niitä rappujen eteen maahan oksan kärjet rapuista poispäin. Matto toimi koristeena sekä siihen oli hyvä putsata lumiset kengät ennen sisälle menoa.
Tapoihin kuului myös tuvan koristaminen jouluun. Lattiat pestiin ja niille levitettiin kuusen havujen latvoja tuomaan sisälle havun tuoksua. Joulukuusi oli hyvin perinteinen koriste, joka haettiin omasta metsästä ja koristeltiin itse tehdyn koristein ja elävin kynttilöin. Nykyisten sähköisten kuusen kynttilöiden polttamista ei voi verrata entiseen. Oikeat kuusen kynttilät vaativat vahtimisen, mm. siksi niitä ei poltettukaan kovin usein.
Jouluun kuului myös jouluruoat, jotka tehtiin hämäläiseen tapaan. Joulupöydän kuningas kinkun kanssa oli imelletty perunalaatikko, joka valmistettiin pitkän kaavan mukaan, imellyttämällä sitä melkein vuorokausi. Perunalaatikkoa varten jauhoiset perunat keitettiin kuorineen, tämän jälkeen vielä kuumat perunat kuorittiin ja survottiin soseeksi. Soseeseen lisättiin vähän vehnäjauhoja ja siirrettiin saavi lämpöiseen paikkaa ja peiteltiin leivinliinoilla niin, että sose pysyi lämpimänä. Sosetta sitten päivän aikana sekoiteltiin ja lisättiin vehnäjauhoja, kunnes seos oli makunsa puolesta imeltynyt. Tämän jälkeen laatikkoa paistettiin miedossa uunin lämmössä useampi tunti. Perunalaatikon teko kuuluu edelleen Mannilan vanhan emännän jouluun, sillä hän sen parhaiten taitaa.
Myös kotieläimille joulu oli erityistä aikaa. Talvella eläinten ruoat olivat säännöstelyn alla, sillä tuoretta ruokaa saataisiin vasta keväällä. Silti jouluna eläimetkin saivat vähän ylimääräistä. Tapana oli myös antaa pikkulinnuille lyhde, joka oli tehty syksyllä kaurasta, sitomalla leikatusta kaurasta nippu.
Jouluaatto yleensä viettiin kotosalla. Joulupäivän aamuna lähdettiin ennen aamun sarastusta jouluaamun kirkkoon reellä. Tapaninpäivä oli nuorten mieleen, sillä silloin sai lähteä Tapaninpäivän tansseihin, pitkältä tuntuvan hartauden jälkeen.