Naisten työt

Ennen maatalon naisten päiviin kuuluivat työt navetan ja tuvan välillä. Navetassa tai kesällä laitumella naiset hoitivat lypsyn sekä maidon jalostamisen tuvassa ennen meijereitä. Ruoanlaitto puuhellalla oli myös naisten tehtävä samoin kasvimaan hoito, jonka paremmuudesta kisailtiin. Pyykin pesu kesällä ja talvella oli myös naisten töitä. Talvipakkasella pyykin pesun raskauden hyvin ymmärtää, kun pesijä hameen helmat koppuraisia, märkyydestä ja pakkasesta, tuli ”kopisten” tupaan, pesu urakan päätteeksi.

Harvemmin naisilla oli joutilasta aikaa. Jopa kyläteillä kulkevat kulkija mummotkin kutoivat sukkaa kävellessään. Tuo tullessas, vie mennessäs, tee kulkiessas -oli hyvin tuttu sananlasku varsinkin talojen miniöille. Mannilassa eräs taloon tullut miniä sai appivaariltaan kehuja; miniäkin juoksee niin, juoskaa tekin – hän opasti myös muita talon asukkaista olemaan ripeitä ja aikaansaavia.

Naisten töihin kuuluivat viljapellolla viljan leikkuu sirpillä. Vanha emäntä jaksaa muistella, aina kauralyhteiden leikkuu aikaan erästä syksyä, kun ruista leikattiin vainiolla ja hän onnettomuudekseen sai omasta terävästä sirpistä haavan polveen, joka ei tahtonut millään parantua. Heinäpellolla naiset osallistuivat heinien haravointiin miesten kaataessa heinää viikatteella. Heinäntekoaika oli sitä aikaa, kun vielä vanhanakin muistellaan, kuinka Mannilaan tulivat sukulaiset ystävineen kaupungista heinän tekoon. Heinän teon jälkeen yleensä vielä lähdettiin yömyöhään poimimaan lakkoja suolle.