Luuta ja kissa

Koivu - ja variksenmarjaluuta
Koivu - ja variksenmarjaluuta…

Mummuni mukaan on kaksi asiaa, jotka tulee löytyä jokaisesta maatalosta; luuta ja kissa.

Luuta voi olla valmistettu perinteisesti nuoren koivun suorista, mutta tukevista oksista lehdettömään vuodenaikaan ja sidottu notkealla vitsaksella vihdan tapaan. Koivuluudalla on lakaistu sisällä tuvassa lattiaa tai rapsittu hämähäkinseitit hirren raoista. Pihalla on luudittu rappusilta lumet, hiekat kengänpohjista tai pölyt vaatteista ennen sisälle menoa. Koivuluuta on ollut käytössä myös viljan kuivauksessa. Ensin vilja on korsineen kuivattu lämmitetyn riihen ylisillä ja jyvät ovat varisseen alas permannolle ja sieltä jyvät on sitten luudittu koivuluudalla kasaan.

Variksenmarjaluuta tehtiin kiskomalla variksenmarjanvarvut juurineen maasta. Varvut putsattiin riipimällä pitkistä kuivahtaneista varvuista lehdet ja roskat. Tämän jälkeen luuta sidottiin vaikkapa pellavanarulla isoksi tupsuksi. Variksenmarjaluutaa on käytetty kotitaloustöissä, sillä on putsattu leivinpöydältä ylimääräiset jauhot tai putsattu pöydät pölystä.

Katajaluuta on tehty tuoreesta katajasta neulasineen. Tuoreella katajakimpulla on putsattu leivinuuni hiilten rippeistä ennen kuin sinne on laitettu leivät paistumaan.

Kissa
... ja se kissa

Kissan elämä yhteistyössä maatalon väen kanssa alkoi, kun ihmiset aikojen alussa asettuivat paikoilleen asumaan ja viljelemään maata, yleensä viljaa. Paikallaan olevat viljavarastot alkoivat jonkin ajan kuluttua houkutella myös kutsumattomia vieraita, jyrsijöitä. Jyrsijöiden määrän lisääntyessä alkoivat vielä villinä elävän kissan esi-isät vierailla ihmisasutusten liepeillä. Esi-kissan erinomaisuus tuholaisten torjunnassa huomattiinkin pian. Näin alkoi villinä elävän kissan kesyttäminen ihmisen kanssa viihtyväksi kotikissaksi. Kesyyntymisestä huolimatta kissat säilyttivät luontaisen taipumuksensa saalistukseen, joten jyrsijöiden määrä maataloissa on pysynyt kurissa tähänkin päivään asti.