Maalla nyt vaan on mukavampaa

Värikkään opiskelija historiani aikana tuli asuttua muuallakin kuin maalla. Varsinaisia isoja kaupunkeja mikään opiskelupaikkakuntani ei ollut, mutta liikennevalot, ainakin ne yhdet löytyivät jokaisesta. Kerrostalossa, rivitalossa ja opiskelija-asunnossa eläminen samoin kuin rautatien lähellä ja keskustassa asuminen tulivat tutuiksi. Jokapäiväistä oli myös lenkkeily asfaltilla, naakat puistossa, huonot pyörätiet, ihanat naapurit, ahtaat parkkipaikat ja aamu viideltä auratut tiet. Joten voisin sanoa tietäväni, eron kaupungissa ja maalla asumisen välillä.

Maalla asumisen parhaita puolia mielestäni ovat ne, jotka aiheuttavat kaupunkilaisella kylmiä väreitä. Konkreettisesti kylmiä väreitä tulee silloin, kun talvi aamuna pitäisi vauhdilla olla menossa sovittuun tapaamiseen ja lunta on yön aikana tullut kaksikymmentä senttiä, vaikka sitä ei edes illan kymppiuutisissa luvattu. Aura-auto ei tietysti ole käynyt, sillä auraaja olet todennäköisesti sinä.

Parasta maalla on myös yhteisöllisyys. Aina joku tietää jonkun joka voi auttaa tai se joku kysyy joltakin toiselta, joka tietää jonkun joka voi auttaa. Yleensä avuntarjoaja tai neuvoja tulee jo ennemmin kuin olet edes huomannut sitä tarvitsevasi. Yhteisöllisyyden etuja on myös yhteiset asiat. Yhdessä laitetaan sekä omat että naapureiden asiat kuntoon, kunhan vain huomataan kertoa myös naapurille nämä hyvät neuvot. Kun kerran pääset sisälle maalaisyhteisöön se ei sinusta hevillä luovu.

Maalla on hiljaisempaa kuin kaupungissa, ainakin lokakuun illassa, kun linnut ovat lentäneet etelään ja maalla asujat hautautuneet poteroihinsa odottamaan ensin joulua ja sitten kevättä. Hiljaisuudesta maalla ei voida kyllä puhua silloin kun linnut ja maajussit ovat toukotöissä tai kun viikonlopuksi on luvattu aurinkoista ja mökkiläiset saapuvat maalle. Silloin on vaarassa sekä maaseudun rauha, että sorateiden leveyden ja jätepisteiden roskalaatikoiden määrän riittäminen.

Kerran viikossa maalla asuja pääsee ottamaan tuntumaa kaupungissa asumiseen. Perjantai on virallinen kerran viikossa - kauppapäivä. Silloin ajotaito punnitaan, kun liikkeellä on monen ikäistä ja ajotaitoista kuskia. Suojateiden ylitykset ovat kaupunkilais - luokkaa, eli tarkkana saa olla. Parkkipaikankin voit joutua valitsemaan jopa 50 metrin päästä kaupan ovesta. Erityisen ruuhkan tai jopa suman kaupan parkkipaikalle saa aikaan ilmainen kahvi tai hernesoppa tarjoilu.

Maalla asumista siis parhaimmillaan!