Kylvötyöt ennen

Ennen kylvökoneen virkaa toimitti yksinkertainen puulaatikko, viljavakka. Vakkaan kaadettiin jyvät ja joka askeleella, sillä tietyllä ranneliikkeellä jyvät heitettiin peltoon. Viljavakan periaate oli hyvin helppo, mutta vaati silti käyttäjältään pitkään käytännön kokemusta, jotta vilja saatiin kylvettyä tasaisesti.

Ulkonäöllisesti viljavakka on ollut saman näköinen ympäri Suomen. Pyöreä muoto vakkaan saatiin kuorimalla haavasta vuosikerros kerrallaan, jolloin saatiin rullamainen muoto, viimeistely suoritettiin liottamalla vedessä. Vakan kahva, yksi keskellä tai kummassakin päässä, oli yleensä tehty kuoritusta katajasta, jota myös notkistettiin liottamalla. Koristeelliset liitokset ja kahva kiinnitettiin pujottelemalla koivutuohta, vakanliitoksiin tehdyissä rei’issä. Pohja oli yleensä kuusta ja kiinnitettiin puunauloilla. Vyö joka kulki kylvömiehen olan yli, oli pajusta tehtyä narua. Myöhemmin rautanaulojen tullessa vakkaa paikkailtiin niillä ja pajusta tehty naru vaihtui nahkaan. Lähes poikkeuksetta viljavakat olivat itse tehtyjä.

Kylvöajankohdan valinnassa luotettiin kokemukseen ja luonnon merkkeihin. Kun varis peittyi haapaan, oli ohran kylvöaika. Haapaan lehdet puhkesivat hieman myöhemmin kuin muihin puihin, joten kylvöajankohtana se olisi ihan toimiva myös nyt. Kaura kylvettiin silloin, kun kuusenkerkkä oli hevosenkorvan pituinen. Kuusenkerkkä on vuosikasvannainen, joka kasvaa kuusenoksan päähän keväällä joka vuosi. Puhuttiin, että Mannilan naapurissa olisi ollut niin pitkäkorvainen hevonen, että talon kaura ei olisi koskaan ehtinyt tuleentua, kun sen kylvö meni niin myöhään.