Lämpimäinen

Maalla vieraanvaraisuus on edelleen käytössä, kaikille hieman pidemmäksi aikaa viivähtäville tarjotaan kahvit, oli sitten kyseessä nuohooja tai sähkömies. Maalla tässä asiassa ei ole mitään kummallista, se vain on tapana ja siihen kuuluu, että kahvia tarjotaan, ilman mitään takaa-ajatuksia.

Ennen vanhaan saatettiin vieraanvaraisuudessa mennä jopa pidemmälle, sillä jos maataloon poikkesi leivonnan ollessa käynnissä, osui paikalle erinomaiseen aikaan. Ketään käymään piipahtavaa, kun ei päästetty lähtemään kotiin ilman lämpimäistä. Lämpimäiseksi saattoi tulla mukaan ruisleipä, hiivaleipä tai Virtolainen varituinen – hieman imellytetty perunalimppu. Eräs naapuri, joka tuli tarkastamaan metsiään ennen perunan nostoa sattui juuri sopivasti paikalle, kun Mannilan mummulla oli meneillään varituisen leipominen. Ilman lämpimäistä vierasta ei päästetty lähtemään ja mummu kuuli leivästä kehuja vielä jälkikäteenkin, kun sitä oli perunan noston päätteeksi talkoolaisille tarjottu.

Mannilan mummu oli etevä leipomaan jo nuorena. Neljätoistavuotiaalle ruisleivän teko ei ollut mikään haaste ja poikkeavalla vieraallekin muistettiin laittaa leipä mukaan viemisiksi. Ennen muovi- ja paperipussien sekä leivinpaperin keksimistä lämpimäinen taiteltiin voipaperin sisään lämpimäksi paketiksi. Joskus leivonta saattoi paisua ja taikinatiinusta jouduttiin ottamaan puolet taikinasta hetkiseksi pois, jotta leivän sekoittaminen ja vaivaaminen onnistui.