Talvisia leikkejä
Talven tullessa lasten leikit maalla liittyivät lumeen ja jäähän. Pihapelit ja hipat saivat väistyä lumiukkojen ja laskettelun tieltä. Lumen liittyessä olennaisesti lasten leikkeihin, herää huoli siitä, millaisia ovat tulevaisuuden leikit, jos talvet alkavat olla samanlaisia kuin meneillään oleva.
Hiihtäen kuljettiin talvisin kouluun, korppukauppaan, junalle tai ihan huviteltiin. Talvella laskettelu olikin lasten lempihuveja, sillä sukset löytyivät kaikilta. Suksilla laskettiin hurjiakin mäkiä jopa metsän keskellä, parhaimmat paikat löytyivät isojen sähköjohtolinjojen alustoista, jotka oli raivattu puuttomiksi jyrkkiinkin mäkiin. Jos jännitystä ei löytynyt tarpeeksi tehtiin lumesta hyppyreitä lisäämään riemua. Hurjimmissa tarinoissa kylän lapset saattoivat lasketella jopa keveällä reellä Koivuahteella.
Ennen luistimet eivät olleet niin tavalliset kuin sukset. Luistimetkin olivat pelkät terät, jotka sidottiin tavallisen kengän päälle, ja näitäkin samoja teriä käyttivät saman perheen lapset vuorotellen. Silti jäällä viihdyttiin, sillä olihan siellä villikelkka! Villikelkkaa varten jäähän tehtiin reikä ja siitä työnnettiin paksu parru järven pohjaan niin, että parru pysyi tukevasti pystyssä. Parrun yläpään kiinnitettiin parrun ympäri pyörivä pitkä seiväs, jonka toisessa päässä oli jään pinnassa kiinni pieni yhden istuttava metallijalaksinen kelkka, joka pyöri halkaisijaltaan noin kahdenkymmenen metrin ympyrää, kun pitkää seivästä työnsi. Villikelkallahan sitten leikittiin lähes joka kerta, kun saatiin joku aikuinen tai isompi porukka lapsia antamaan vauhtia kelkassa istujalle.
Omiin lapsuuden talvisiin leikkeihin kuuluivat erilaisten luolien, onkaloiden ja majojen kaivaminen korkeisiin lumikinoksiin, sekä lumiukkojen, -linnojen ja -hevosten tekeminen. Lumilinnat ja hevosethan totta kai olivat lähes oikean kokoisia, jotta hevosella pääsi ratsastamaan ja linnassa saattoi leikkiä. Ja kyllähän se niinkin oli, että lumisessa metsässä myös kahlattiin ja kontattiin siskojen kanssa ihan vain huvin vuoksi.